Minttu Hukka


3 kommenttia

MW XC Champs

Onko kellään lukijoista koskaan ollut hengitysongelmia ilman että olisi todettu astmaa tai allergioita?

Tänään ei tosiaan ollut mun päivä. Tein kyllä parhaani siihen asti kuin kykenin, mutta mun hengitys vain yksinkertaisesti pysähtyi totaalisesti. Jouduin keskeyttämään kisan.

Keskeyttäminen tuntuu aina pahalta, ja en todellakaan tee sitä helposti. Tänään en keskeyttänyt sen takia, että alkoi tuntua rankalta tai että muut olivat parempia. En vain yksinkertaisesti kyennyt hengittämään enää. Se oli todella hirveä kokemis.

Tukehtumisen tunne on pelottava. Vaikka kuinka yrittää repiä ilmaa keuhkoihin, tuntuu että mitään ei tapahdu. Mun koko rintakehä leukaan saakka tuntui täysin lamaantuneelta ja kohmeiselta. Aiemmin ajateltiin tämän johtuvan kireistä lihaksista (mun koko rintakehä-niska-selkä alue on aivan lukossa) ja väärästä hengitystekniikasta, mutta nyt alettiin miettiä jos taustalla on jotakin muutakin. Ensi viikolla menen asiasta tutkimuksiin ja toivon saavani selkeyttä asioihin.

Harmittaa tosi paljon kun teen niin kovasti töitä, mutta tuntuu että se ei kuitenkaan kanna hedelmää. Tänään en vaan kyennyt parempaan suoritukseen. Olen todella hämilläni ja haluan saada asiat toimimaan. Mulla on kaikki eväät menestyä, mutta tää hengitysjuttu ei ole enää pelkästään fyysistä, mutta nyt myös psyykkistä kun olen alkanut pelkäämään sitä tunnetta. Keskeyttäminen tuo aina pintaan häpeän tunnetta, mutta tämä kisa oli täysin erilainen kuin aiemmat DNF-merkintään päättyneet kilpailut, ja olen enemmänkin huolestunut kuin häpeissäni. Minulla on pari viikkoa aikaa ennen tärkeimpiä kisoja saada asiat järjestykseen tai edes parempaan suuntaan, ja aion käyttää nämä viikot hyödyksi.

Parempi kai epäonnistua tällaisissa pienemmissä kisoissa kuin itse H-hetkellä… Käännän tämän vielä voitoksi kun saan selville mikä mättää. Jos jollakin siellä ruudun toisella puolella on vastaavanlaisia kokemuksia, toivon että jakaisitte ajatuksianne koska jokainen pienikin vinkki voi lopulta auttaa tai sysätä tilannetta parempaan suuntaan.. Kiitos!

Minttu

Mainokset


Jätä kommentti

October 28th 2015

image

Tänä syksynä oon oppinut aika paljon itsestäni. Oon mielestäni jonkin verran kasvanut urheilijana. Toki mulla on vielä paljon opittavaa, mutta kaiken aikaa yritän kehittää itseäni ja tulla paremmaksi, en siis pelkästään juoksussa mutta myös muissa elämän osa-alueissa. Mielestäni olen oppinut keskittymään enemmän omaan tekemiseeni ja olemaan välittämättä muista ja heidän tekemisistään: luotan valmentajiini, ja tiedän omat tavoitteeni.

Yksi uusi asia tänä syksynä monen muun joukossa on lähestulkoon viikoittainen lepopäivä. Aiemmin olin tottunut harjoittelemaan jollakin tapaa viikon jokaisena päivänä, mutta nykyään pyhitän lähestulkoon joka viikko sunnuntain lepopäiväksi – vähän niinkuin kenialaiset! Saavutan viikon tavoite mailini kuuden päivän aikana, ja siten voin hyvillä mielin levätä sunnuntaisin; palautua, ja kehittyä. Lepopäivät ovat aina tuntuneet jotenkin vastenmielisiltä ajatuksilta, ja olo on ollut ”laiska”, mutta nyt olen yrittänyt sisäistää ajatuksen ja uskoa, että se tekee mulle vaan hyvää. Ja kun en kerran juokse määrällisesti vähemmän kuin muuten, en usko siitä olevan mitään haittaa – päinvastoin, jos lisään jokaiselle päivälle yhden ekstramailin, ja voin siten ottaa yhden päivän kokonaan taukoa ja lepuuttaa lihaksiani, luitani ja jänteitäni, ei se mielestäni kuulosta lainkaan huonolta diililtä! 🙂

Olen aina tehnyt mielestäni asiat kunnolla urheilun kannalta, tai niin ainakin luulin. Tänne tultuani olen huomannut, että nimenomaan luulin tekeväni kaiken 100% hyvin. Nyt vasta tuntuu, että oikeasti kykenen panostamaan ja ottamaan huomioon kaikki pienen pienetkin yksityiskohdat. Ja täällä saan kaiken tarvitsemani tuen tehdäkseni niin.

Eilen oli erityisen hyvä päivä: tehtiin joukkueen kanssa Conferenceen valmistava treeni ja se meni todella hyvin. Tuntuu että mun kunto on tehnyt hurjan hyppäyksen eteenpäin pelkästään muutaman viikon aikana, ja odotan innolla viikonlopun kisaa. Viime vuonna voitin Southland Conferencen mestaruuden Lamar Universityn väreissä, mutta tänä vuonna sijoittuminen viiden parhaan joukkoon on jo todella kova saavutus, sillä BSU on samassa Conferencessa New Mexicon kanssa, joka on tällä hetkellä koko maan parhaimmaksi rankattu joukkue, sekä tietysti unohtamatta oman joukkueeni Allie Ostranderia, joka on koko maan parhaimmaksi rankattu yksilö. Ja tietysti muut tytöt meidän joukkueesta pitää ottaa vakavasti huomioon – kovassa seurassa ollaan!

Mun harjoittelu ja tavoitteet tuntuu paljon selkeämmiltä nyt kuin aiemmin. Aion panostaa yliopistokauteen, sillä vietän täällä 10kk vuodesta ja tuntuu siten turhalta murehtia muutamaa kuukautta mitkä vietän Suomessa. Kuitenkin, mun tavoitteena on ensi kesän EM-kisat ja Olympialaiset (uskallan sanoa sen ääneen, vaikka hurjalta se kuulostaakin), ja mielestäni nämä kisat pystyy (helposti) yhdistämään NCAA kauden kanssa.

Huomenna lähdetään siis taas reissuun. Jännää! Pitäkäähän mulle peukkuja!! Go Broncos!

Terveisiä Suomeen,

Minttu

——
Translation:

This fall I have learnt a lot about myself and grown as an athlete (I think). Of course I still have a lot to learn, and I will never be perfect, but I try to become better day by day and improve in all the aspects of my life, not only in running. I feel like I have learnt to focus more on my own things without worrying about what the other people are doing. I feel like my own goals are more clear to me and I can truly trust on my coaches.

One new thing among many others in this fall is a weekly restday I decided to take (nearly) every Sunday. Earlier I was used to train every day, and I was a bit concerned while thinking of taking a complete rest day to my weekly schedule, but now I see it as a good deal: adding an extra mile for each day (so I’m still running the same mileage) and then having one day off when I can rest my bones, muscles and joints, and improve – sounds good to me. 🙂

I thought I have always done all I could have done as well as possible for my sports. When I came here in Boise I realized I indeed had thought that I have done all with 100% effort. I feel like actually now I can focus well on all the small details, and that I can get all the support I need to do so.

Yesterday was a really good day: we did our pre-meet workout, and it went so well that I’m really excited about the weekend and the MW Conference Championships. Last year I won Southland Conference Championships when I was running for Lamar University, but this year the standard is so much higher that even placing in top5 is difficult! There are all the New Mexico girls, not to talk about our homegirl Allie O…. And actually you should not take any of the girls there for granted!

My training and goals are more clear now than ever, and I will focus on the NCAA season instead of worrying about the season in Finland. However, my goal is to qualify to the European Championships and the Olympics (I dare to say it out loud, even though it may sound furious), and I think these competitions can be combined with the NCAA season, as I can have a small break after the Nationals.

So tomorrow we will drive to Reno! Exciting!! Wish me luck! Go Broncos!


2 kommenttia

Alkukausi tiivistettynä

Onpahan ollut taas kiirettä. Koulun kanssa ollaan lukukauden puolenvälin paremmalla puolella ja maastokaudella siirrytään parhaillaan ”mestaruuskaudelle”, kun edessä on enää Conferencen ja Regionin mestaruuskilpailut, sekä tietysti Nationals, eli koko maan mestaruuskilpailut. Meidän joukkue on ollut tällä kaudella koko maan rankingissa parhaillaan 6., eli kyseessä on koko BSUn historian kovin jengi! Giddy up!

Mulle kuuluu täällä melko hyvää, arvosana 8/10! Pari pistettä puuttuu kympistä sen takia, että olen ollut hieman nuhainen, ja muutama viikko sitten mun polvi turposi yhtäkkiä lenkin jälkeen ja esti juoksun parin päivän ajan. Onneksi se meni suht nopeasti ohi, mutta kaikki pienetkin takapakit ärsyttävät! Nyt olen kylläkin päässyt jo takaisin normi harjoittelun pariin, ja koko syksy on kuitenkin ollut tosi hyvää treeniä, joten en usko että tuo muutaman päivän breikki oli kovinkaan haitallinen – päinvastoin! Pystyn tekemään tosi kovia pyörätreenejä, ja uskon, että niistä muutaman päivän Tour de France imitoinneista tulee vielä olemaan mulle hyötyä. Vielä yksi juttu mikä vähentää pisteitä on hengitysongelmat, joista olen tässä syksyn aikana kärsinyt. Mun yläkroppa on ollut ihan tukossa ja jumiset lihakset estää hengityksen. Eräs asiantuntija sanoi, että hengitykseni on ns. ”chest breathing”, mikä siis tarkoittaa sitä etten hengitä koko keuhkoillani, vaan pinnallisesti keuhkojen yläosalla. Hän ei kuitenkaan ollut varma johtuuko vaiva jumisista lihaksistani, vaiko onko jumiset lihakseni seuraus ”väärästä” hengitystekniikastani. Mene ja tiedä.

Ajattelin kirjoittaa tällaisen lyhyen tiivistelmän kuvineen tähän astisesta kaudestani:

Eka kisa oli pieni kutsukilpailu San Fransiscossa 11. syyskuuta. 6.2km, ihan kelpo avaus. Olin kisan toinen.

image

Minä ja kämppikseni Katy!

image

”THE SQUAD”

image

Kuva: Coach Hartke

image

image

THE BRIDGE! Kuva: Coach Ihmels

Toka kisa oli Minneapolisissa 26. syyskuuta, Roy Griak Invitational. Aika iso kisa! Siellä oli hirveän kuuma. Olin kisan 6. ja voitettiin joukkuekisa ylivoimaisesti, mikä oli aika iso juttu kun mukana oli viime vuoden NCAA mestaruusjoukkue!

image

Ohitin loppukirissä kolme tyttöä! Kuva: Instagram @aperturebysd

image

image

Viimeisin kisa oli Wisconsin Adidas Invitational 16. lokakuuta. Iso ja tärkeä kisa, kun mukana oli 20/25 parasta NCAA joukkuetta. Oltiin joukkueena 6. ja oma sijoitukseni oli 45. Olin kisan jälkeen tosi pettynyt. Pari viikkoa ennen kisaa mun polvi siis yhtäkkiä turposi lenkin jälkeen ilman mitään syytä, ja en pystynyt juoksemaan lainkaan muutamaan päivään. Onneksi vamma ei kuitenkaan kestänyt kovinkaan pitkään, mutta viikko ennen kisaa jouduin vielä harjoittelemaan aika varovaisesti ja menin pyöräilystä aivan jumiin. Juoksu oli kankea ja taktisesti epäonnistunut, olin lähes kaiken aikaa pussissa! No jaa, siihen nähden 3.19/km 6.2km matkalla oli kai ihan kohtuullinen, mutta haluan ENEMMÄN!

image

image

image

Seuraava startti on ensi viikonloppuna Nevadassa kun kisataan Mountain West Conferencen mestaruuskisat! Oon aika innoissani kun tällä viikolla on treenit sujuneet hirmu hyvin pienestä nuhasta huolimatta.. Parempaa on luvassa!

Terkkuja Suomeen!

  • Minttu


4 kommenttia

Uusi startti/New beginning

Moi vaan & tervetuloa mun uusille kotisivuille!

IMG_20150704_091914

Kuva: Tero Siivola

Huh, jonkin aikaa tätä mietittyäni päätin, että tarvitsen kokonaan uuden alun – en pelkästään juoksussa, mutta myös blogirintamalla. Syksy on uusien tuulien aikaa ja ajatus uudesta blogista tuntui hyvältä. Nyt on siis uusi koulu, uusi kotikaupunki, uudet koutsit, uusi joukkue, uusi asunto, uusi minä ja vihdoin myös uusi blogi! Tykkäsin toki kirjoittaa ”Oona Kettunen & Minttu Hukka”-blogia, mutta tuntui että viiden vuoden aikana on kerennyt tapahtua niin paljon ja koen olevani täysin eri ihminen kuin vuonna 2011 kun aloittelimme Oonan kanssa bloggaamaan, ja siten halusin aloittaa kokonaan puhtaalta pöydältä. Mitä vielä, haluan olla pelkkä ”Minttu Hukka”, oma itseni, enkä liian paljon liitettynä johonkuhun muuhun, jos ymmärrätte mitä tarkoitan! Haluan korostaa, että olemme Oonan kanssa edelleen hyviä kavereita, eikä tämä erkaneminen johdu mistään muusta kuin siitä, että olemme molemmat täysin eri elämäntilanteissa ja siten tämä muutos tuntui ajankohtaiselta.

Sivun ulkoasu on vielä keskeneräinen ja tulee käymään läpi muutoksia, mutta eipä anneta sen häiritä! Siispä tervetuloa kaikki uudet sekä vanhat lukijat seuraamaan ”A Wolf Storya”, eli pikku Hukan elämää rapakon toisella puolen! 

Terkuin,

Minttu

Hello there & welcome to my new homepage!

I considered a long time this and came into a conclusion that I did not only need a new start in my running career but also in blogging, and that’s why I created this new homepage, even though it was fun to blog with Oona! We remain as close friends, but as our life situations currently differ so much, I felt like I wanted to create my own page only for myself. What’s more, I feel like I’m a completely different person to that I was in 2011 when we started our blog! 

So why is the name of my domain ’A Wolf Story’? Because ’Hukka’ means a wolf in Finnish, and here you can read about my story in the USA. 😉