Minttu Hukka


Jätä kommentti

MW Conference 1/2

SE4_0877-XL

SE4_0884-XL

SE4_0890-XL

SE4_0891-XL

SE4_0900-XL

SE4_0904-XL

SE4_0915-XL

 

My Coach knows what he is talking about. If I listen to him, the result is usually good, but if I don’t, the result is something else… Like yesterday. It’s been quite hot and windy here in Fresno. Yesterday was the steeplechase race, and I had only one thing in my mind: to get the Regional Qualifier, no matter what. Coach told me to stay in the pack until the last kilometer and then run for the win, but I didn’t want to take a risk of running a slow time that wouldn’t be enough to qualify. So I kept my mind and paced the entire race, until the wind was too much, and 500m before the finish I just couldn’t find the second gear anymore. I finished second, which was disappointing, and ran a time of 10.14, which was even more disappointing, though it was enough to get to run in the Regional meet in a couple of weeks. What annoys me the most is that I didn’t feel too exhausted in the finish, but I just couldn’t pull the kick anymore. If I had listened to my Coach, I probably could have run a faster time and even win the race. But I have to be grateful that I got to race after the health problems I had during the past couple of weeks. And it was fun!! I will still compete in 5k today, we will see how that ends up..! I am ready to run faster in the Regionals and hopefully qualify to the Nationals, too….

 

Trust yourself. Trust your Coach. Trust the process.

 

Minttu

 

Photos: Scott Elliott

 


Jätä kommentti

MW Championships

image

image

image

image

image

image

Photos from MW Champs that were held in Albuquerque, New Mexico this weekend. Finished my short indoor season with two top3 finishes (1. in 5k and 3. in 3k) and now it feels nice to move the gaze towards the approaching outdoor season when one has some bling around her neck – ha! Racing in altitude is still strange to me (Albuquerque is at ~ a mile high) and I am trying to accept the fact that the times are much slower. The races were rather tactical than speedy, but it was nice to try new ways to race. I am satisfied with the victory at the 5k but disappointed with the result after yesterday’s 3k: altitude, doubling, and my race tactic were all bit too much and I was unable to respond when the move was made. However, I accept that there were two girls stronger than me yesterday, and remember that I was the strongest on Friday. So happy for my teammate (& future roomie♡) Brenna who got 2. in the 5k and 2. in the 3k! Overall, we had a really good weekend with several great performances, Go Broncos!! Even though I raced indoors in the middle of training and without actual tapering, it feels good to get a short break from racing and get some good weeks of training in before the first track meets on April.

Happy National Pancake Day Everyone! I am just going to make a nice stack of pancakes for breakfast….;)

♡: Minttu

Photos: Bronco Sports


3 kommenttia

MW XC Champs

Onko kellään lukijoista koskaan ollut hengitysongelmia ilman että olisi todettu astmaa tai allergioita?

Tänään ei tosiaan ollut mun päivä. Tein kyllä parhaani siihen asti kuin kykenin, mutta mun hengitys vain yksinkertaisesti pysähtyi totaalisesti. Jouduin keskeyttämään kisan.

Keskeyttäminen tuntuu aina pahalta, ja en todellakaan tee sitä helposti. Tänään en keskeyttänyt sen takia, että alkoi tuntua rankalta tai että muut olivat parempia. En vain yksinkertaisesti kyennyt hengittämään enää. Se oli todella hirveä kokemis.

Tukehtumisen tunne on pelottava. Vaikka kuinka yrittää repiä ilmaa keuhkoihin, tuntuu että mitään ei tapahdu. Mun koko rintakehä leukaan saakka tuntui täysin lamaantuneelta ja kohmeiselta. Aiemmin ajateltiin tämän johtuvan kireistä lihaksista (mun koko rintakehä-niska-selkä alue on aivan lukossa) ja väärästä hengitystekniikasta, mutta nyt alettiin miettiä jos taustalla on jotakin muutakin. Ensi viikolla menen asiasta tutkimuksiin ja toivon saavani selkeyttä asioihin.

Harmittaa tosi paljon kun teen niin kovasti töitä, mutta tuntuu että se ei kuitenkaan kanna hedelmää. Tänään en vaan kyennyt parempaan suoritukseen. Olen todella hämilläni ja haluan saada asiat toimimaan. Mulla on kaikki eväät menestyä, mutta tää hengitysjuttu ei ole enää pelkästään fyysistä, mutta nyt myös psyykkistä kun olen alkanut pelkäämään sitä tunnetta. Keskeyttäminen tuo aina pintaan häpeän tunnetta, mutta tämä kisa oli täysin erilainen kuin aiemmat DNF-merkintään päättyneet kilpailut, ja olen enemmänkin huolestunut kuin häpeissäni. Minulla on pari viikkoa aikaa ennen tärkeimpiä kisoja saada asiat järjestykseen tai edes parempaan suuntaan, ja aion käyttää nämä viikot hyödyksi.

Parempi kai epäonnistua tällaisissa pienemmissä kisoissa kuin itse H-hetkellä… Käännän tämän vielä voitoksi kun saan selville mikä mättää. Jos jollakin siellä ruudun toisella puolella on vastaavanlaisia kokemuksia, toivon että jakaisitte ajatuksianne koska jokainen pienikin vinkki voi lopulta auttaa tai sysätä tilannetta parempaan suuntaan.. Kiitos!

Minttu